Historia

Sukunimen Tschokkinen – Tsokkinen alkuperästä

Sukunimen ja suvun historiaa

Filosofian tohtori Anja Tšokkinen:
Tschokkiset on vanha rajakarjalainen ja ortodoksinen suku. Sukunimeä on suomenkielisissä teksteissä kirjoitettu monilla eri tavoilla. Olen asiakirjoja tutkiessani tavannut seuraavat muodot: Tschokkinen, Tshokkinen, Tsokkinen, Tsokkinen ja Sokkinen, jopa niin että samassa asiakirjassa on ollut neljä eri kirjoitusasua. Vanhojen ortodoksisten kirkonkirjojen kieli on venäjä. Siirryttäessä venäläisestä ortografiasta suomalaiseen kirjoitustapa on ratkaistu usealla eri tavalla. Oman sukunimeni kirjoitin Tsokkiseksi mieheni suvun tapaan, mutta joka kerta, kun jätin suomen kielen professorille Aarni Penttilälle tenttipaperini, professori huomautti, että karjalaisessa nimessäni oli kirjoitusvirhe. Hän pyysi lisäämään hatun s:n päälle. Sen jälkeen olen ollut Tšokkinen. Yleisimmät kirjoitustavat ovat nykyisin Tschokkinen ja Tsokkinen.

Mikä on sitten tsokki tai tšokki? Sana on ainakin vanha. Korpiselässä tsokki esiintyi kylän nimessä; Tsikki, Tsokki ja Tsiipakka olivat läntisen Korpiselän kylän nimiä. Professori Veijo Saloheimo on tutkimuksessaan osoittanut, että jo 1500-luvulla Korpiselän Kokkarin kylän naapuriin kohosi Saavanvaara eli Tsokki. Vuonna 1618 laaditussa maakirjassa mainitaan, että Tsokissa eli silloisessa Saavanvaarassa eli neljä asukasta. Merkinnöissä on asukkaan etunimen lisäksi vain isän nimi, mutta vertaamalla myöhempiin lähteisiin tapaamme Tsokista Tsokit ja Tyrnyiset.

Nimen vaiheita on selvitettävä vanhemmista lähteistä. Käkisalmen läänin manttaaliluettelossa oli vuosina 1585 ja 1586 Suojärvelle merkitty talonpoika Kalina Pentoff. Seuraavana vuonna nimi oli muodossa Kalina Pentosson. Vuodelta 1588 oli Suojärveä koskeva tieto, että seudut olivat pahoin autioituneita. Suojärven kappelin Leppiniemen kylässä asui vuonna 1595 Kalina Pentinpoika, Kallin Bengtsson, kuten ruotsinkieliset kirjurit nimen merkitsivät. Suojärvellä oli silloin vain neljä savua, asuttua taloa. Levottomat olot olivat tyhjentäneet seutua. Asukkaiden ja savujen puuttuminen verottajan luetteloista ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, ettei asukkaita ollut, sillä elettiin kaskitalouden aikaa ja se sekä metsästyksen ja kalastuksen harjoittaminen vaativat liikkuvaa elämää, eikä verottaja tavoittanut kaikkia saloilla eläjiä. Ruotsin virkamiehet eivät kaikkiin kyliin päässeetkään.

Vuonna 1590 Pälkjärven kappelin Saavanvaarassa oli merkitty asuvaksi Hofuata Calinass (Hovatta Kalinanpoika). Vuoden 1618 maakirjassa mainittiin Saavanvaara (Suaunwara By), jossa asuivat Håwata Tzåchij, Kijra Juanof, Timå Jakoflef ja Semen Jakoflef. Hovatta Kalinanpoika on siis saanut uuden nimen Hovatta Tsokki. Oliko hänelle antanut nimen ruotsalainen virkamies vai mahdollisesti naapuri? Ehkä hän oli Linnaa lainatakseni ”ylen sankia priha”, tukeva mies (ruotsin tjock = paksu). Nimi ei ehkä ollutkaan kielteissävyinen, sillä puutteen ja nälän aikoina vaurautta pidettiin arvossa. Vuodesta 1618 lähtien nimi toistuu erilaisissa kirjoitusasuissaan.

Vuoden 1631 maakirjassa mainittiin Saavanvaaran asukkaana Tihantko Såkkioff (Tihan Tsokinpoika). Korpiselkäläisten elämää valaisee hyvin vuonna 1637 laadittu arviomaakirja. Sen mukaan Saavanvaaran kylän varakkain tai ainakin eniten verotettu talollinen oli Waska Tzookief (Vasili Tsokinpoika). Verottajan kirjanpidon avulla pääsemme kurkistamaan tämän esi-isämme elinoloihin. Aikuisia miehiä Waskan talossa oli vain yksi. Hevosia ilmoitettiin olevan kaksi, samoin varsoja. Lehmiä oli neljä, härkiä ja hiehoja myös yhteensä neljä. Lisäksi oli kolme lammasta ja sika. Karjaa oli siis jo monipuolisesti, niin että maitoa, voita, lihaa ja villojakin saatiin omasta takaa. Karjanhoito antoi myös mahdollisuuden harjoittaa peltoviljelyä, koska saatiin lantaa pelloille. Waska Tzookiefin pelloille kylvettiin verottajan tietojen mukaan peltokauraa 30 kappaa (yksi kappa = 5,496 litraa). Peltoviljelyn rinnalla perhe harjoitti myös kaskiviljelyä. Verotettavaksi merkittiin 700 lyhdettä kaskiruista. Viljakasveina olivat siis kaura ja ruis. Heinääkin oli kymmenen kuormaa. Se koottiin varmaan ajan tavan mukaan luonnonniityiltä. Verotettavaan omaisuuteen kuului vielä kaksi naulaa kuparia (yksi naula = 425 g).

Tschokkisten sukua asui Korpiselän Tsokin kylässä talvi- ja jatkosotaan saakka. Sitä levittäytyi Korpiselän Lehmivaaraan ja Suistamon Laitioisiin ja sieltä edelleen Impilahdelle. Toisen laajan sukuhaaran muodostivat Soanlahden Tschokkiset, joiden keskuspaikka oli Prolanvaara. Se säilyi 1900-luvun alkupuolelle tukikohtana. Sieltä erkani 1800-luvulla sukua Harlun Paussunselkään ja Läskelään sekä Salmiin ja Sortavalaan. Sotien jälkeen Tschokkisten suku on hajaantunut eri puolille Suomea. Osa suvun jäsenistä on ottanut uuden nimen Ahjolinna, osa on muuttanut nimen Sokkiseksi. Avioliitot ovat liittäneet Tschokkiset muihin sukuihin, mm. Shemeikkoihin, Jeskasiin, Kokkoihin, Haavistoloihin, Turusiin, Koskisiin, Koivusiin, Pusuihin, Saatseihin ja Saarisiin.

Suvun vaiheista on mahdollisuus lukea teoksestani Tschokkiset – Tsokkiset – Tsokkiset, rajakarjalainen suku.